Hei pitkästä aikaa!
Olen tässä kirjoitellut tämän blogin rinnalla miljoonaa muuta blogia ja aina joku jää vähän varjoon. Vaan ei se mitään. Blogilla on se tasan yksi lukija, joten itseksenihän minä täällä muutenkin höpöttelen.
Kirjoitan siis asioistani tänne, ihan joka päiväisistä asioista. Tylsästä ja harmaasta arjestani.
Katsotaan siis, mitä 16. maaliskuuta 2009 jälkeen on tapahtunut. Nopea tiivistelmä, johon en nyt laita kuvia.
Elikkäs, An Cafen keikoille suunnistin. Koska tästä nyt on puoli vuotta aikaa, kerron vain sen minkä muistan, ja siitäkin karsin juttuja pois.
Heräsin aamulla viiden aikaan, jotta ehtisin seitsemältä lähtevään junaan. Helsinkiin siskon kanssa. En muista matkasta mitään muuta, kuin että kirjoitin Pinkille ja Lauralle viestejä. Joskin aika vähän. Kertoilin koska olen pääkaupungissa ja miten matka sujuu.
Helsingissä sitten hyppäsimme junasta ulos, ja kun ensimäistä kertaa olimme Rautatieasemalle eksyneet, lähdimme suunnistamaan sieltä ulos. Saimme niinkin pienestä asiasta katastrofin aikaan.
Lauran piti olla vastassa, mutta eihän se koskaan ole ajoissa missään, joten soitimme ja _kysyimme miten pääsemme siitä pirun rakennuksesta pihalle_. Laura löytyi ja niin pelastuimme Helsingin rautatieasemalta. Ainakin melkein.
Seuraavana asematunneliin jonottamaan nimmarit. Jonotimme Pinkin ja Lotan kanssa, muuta en muista. 8D
Nimmarit saatiin ja sitten jonottamaan keikalle. Siitä ei mitään muistikuvaa.
Mahtava keikka oli, vaikkakin varmasti väkivaltaisin ikinä.
Yötä vasten Tampereelle siskon ja Pinkin kanssa ja parin tunnin unien jälkeen taas jonottamaan. Pakkahuoneen edessä oli ennen meitä pieni kaveriporukka jonottamassa, joten todellakin pääsimme eturiviin. Mahtava kokemus todellakin!
Sitten jonkin ajan päästä, n. kuukausi keikkojen jälkeen oli kauan odotettu BakaCon, joka järjestäjien osalta oli täys katastrofi, vaikka kävijöille varmaankin oikein mukava kokemus.
Toukokuun alussa päätettiin siskon kanssa laulaa kevätjuhlassa ja niin me sitten lauloimmekin! Failasin vain yhdessä kohtaa, jos koko biisiä ei lasketa! \o/
Minulla oli kokonainen päivä lomaa, kunnes kesätyöt kutsuivat. Tosin pidin kyllä vielä toisen päivän omaalomaa ennen kuin paikalle suvaitsin saapua.
Työt eivät todellakaan ole minua varten! Raskasta, aikaiset aamut... Surkea palkka. Ei motivoi yhtään!
Lopetin ensimäisen - "toisen" päivän jälkeen.
Vihdoinkin alkoi oikea loma! Tietokoneella istumista ja lisää tietokoneella istumista ja aurinkoa ja tietokoneella istumista.
5.6 tutustuin erääseen ihmiseen. Juttelimme (juttelemme yhä) paljon ja - hi hi ihastuin. :3
Ja toki sain tunteilleni vastakaikua, mikä oli tietenkin parasta! Tapasimme Animeconissa ja sitten jonkin ajan päästä olin rakastunut.
Kaikkia yhtä lukijaani tuskin kiinnostaa tunne-elämäni kovin paljoa, joten en avaudu siitä Raamatun pituista tekstiä.
Oikeastaan elämässäni ei sittemmin olekaan tapahtunut kuin asioita jotka liittyvät tähän yhteen ihmiseen, enkä todellakaan valita.
Rakastan.
Nyt olen lukiossa ja...Ainiin! Minut hyväksyttiin vaihto-oppilaaksi Japaniin ja lähden sinne maaliskuussa! :3
Travis Kelce
1 vuosi sitten